Joululehti osana joulunviettoa
Metodistikirkko perusti lastenkodin Kauniaisiin 1912 ja julkaisi jo sen ensimmäisen toimintavuoden päätteeksi joululehden De Värnlösas Jul. Lehden kannet olivat värikkäät, sisältö uskonnollishenkisiä kertomuksia, runoja ja riimejä. Lukijoille kerrattiin myös lastenkodin kuulumisia. Myyntituotoilla tuettiin lastenkodin toimintaa.
Ensimmäinen Suomessa julkaistu joululehti oli ruotsinkielinen Betlehems Stjärnan eli Betlehemin Tähti vuonna 1878. Seuraava lehti ilmestyi joulumarkkinoille 10 vuotta myöhemmin. Suomenkielisen Joulutervehdys-lehden toimittivat naisasianaiset Vera Hjelt ja Alli Trygg. Lehti panosti ulkoasuun käyttämällä ajan merkittäviä taiteilijoita kansikuvittajina, kuten Hanna Frosterus-Segerståhlea.
Kun pastori Karl Hurtigin toimittama De Värnlösas Jul alkoi ilmestyä, oli Suomeen vakiintunut jo joululehtien perinne. Jouluisilla erikoisnumeroilla tarjottiin harrasta, usein uskonnollista joululukemista. Lehdet koostuivat saman tyyppisestä sisällöstä; lyhyistä novelleista, runoista, kertomuksista ja julkaisijan ollessa yhdistys, sen vuosikatsauksesta. Lehtien maailma oli selkeästi sivistävä, valistava ja aatteellinen. Ja kertomuksiin oli ladattu tunteita. De Värnlösas Jul -lehden lukemiston todettiin erään lehtikommentin mukaan olevan myös viihdyttävää ja muodostavan osan kotien joulutunnelmasta.
Kuten tässä Grankullassa julkaistussa lehdessä, kannet olivat houkuttelevan värikkäät ja sisältö mustavalkoinen. Monissa uskonnollisissa lehdissä ulkoasu oli kuitenkin vaatimattomampi. 1920-luvulla kuvituksena käytettiin entistä enemmän myös valokuvia.
De Värnlösas -lehti ilmestyi marraskuun alussa ja monena vuonna se oli loppuunmyyty runsasta kuukautta myöhemmin. Esimerkiksi vuonna 1922 painos oli 11 000 kpl. Lehteä myytiin ruotsinkielisessä Suomessa etelä- ja länsirannikolla ja sen ilmestyminen sai vuosittain paikallislehdissä hyvin palstatilaa. De Värnlösas Jul ja Metodistikirkon toinen lehti, Julklockan, oli vakiintunut monessa kodissa osaksi joulunviettoa. Ostamalla lehden tuki suoraan lastenkodin toimintaa ja saattoipa tunteisiin vetoavat lehden kertomukset ohjata lahjoituksia myös erikseen taloudellista tukea tarvitseville toimijoille. Grankullan lastenkodin tapaan monet sosiaalialan toimijat olivat ns. kolmannen sektorin palveluntuottajia.
1920-luvun lopulla Grankullassa lastenkodin rahoituksen tueksi lastenkodin ompeluseura aloitti Vaaleanpunaisen kukkasen myynti. Kevään merkiksi vakiintuneen kukan tarinan voi lukea kirjasta Grankulla 1920-luvulla.
Hyvää Joulua! God Jul!