Ruokolahti ei ole ainoa paikka, jossa on nähty leijona

Tämän päivän näkökulmasta ei ehkä uskoisi, mutta Grankulla oli 1920-luvulla paikkakunta, jota suositeltiin matkailukohteeksi. Se oli lähellä pääkaupunkia ja jokseenkin eksoottinen. Vetovoimaisin vierailu kohde oli Bad Grankulla. Mutta muutakin nähtävää kauppalassa oli. Esimerkiksi leijona.

Korkeatasoinen, mannermainen kylpylähotelli Bad Grankulla oli kiistämättä  sanoma- ja aikakauslehtien matkailuartikkelien ehdoton ykkönen. Week-end matkoja, lyhytlomaa, hoitojaksoja... Mutta muutakin antia oli, ainakin kesällä 1927 kun Hufvudstadsbladetin nimimerkki Abu Hassan kuvaili lehden lukijoille Grankullan riemuja. Kirjoittaja oli suunnitellut matkustavansa Egyptiin, Rivieralle tai Pariisiin. Taloudellisista syistä kohteeksi valikoitui lopulta kuitenkin Grankulla - aristokraattinen ja hyvin ruotsalainen. "Ruotsinkieli rehottaa kuin rikkaruohot mansikkapellossa", luonnehti A. Hassan  ja sanoi Grankullan muistuttavan kirjailija Hjalmar Bergmanin kuvitteellista Wadköpingiä. "Köping" on kauppala ruotsiksi ja sellainen Grankullasta oli tullut vuoden 1920 alussa.

Pieni turistiseurue, johon kuului Abu ja hänen matkatoverinsa, vaelsi pitkin Thurmannin puistotietä, Kauppalantietä, Hovineuvoksettarenpolkua ja Maisterintietä, ohitti keskeisiä nähtävyyksiä kuten Urheilukentän, Metodistikirkon, Koulun ja Lastenkodin. Helteinen sää houkutteli pulahtamaan virkistävälle uinnille Gallträskiin ja matkalla eteenpäin näkyi pikkupoikia polskivan Hiekkakuopilla. Aurinko paistoi! Kuten hyvällä lomalla odotetaan paistavankin.

Kulttuuria kesäisessä kauppalassa tarjosi kaksi elokuvateatteria, vieraileva teatteriseurue ja olipa juuri tuolloin Palokunnan talon juhlakentällä Tivoli. Aivan yhtä suuri se ei ollut kuin Grönalund Tukholmassa, mutta kelpasi satunnaisille matkailijoillemme. Tivolin eläinteltassa Abu Hassan kertoo nähneensä shakaaleja, hopeakettuja ja kyyhkysiä sekä "merkillisen värikkään linnun, joka ilmoituksen mukaan oli papukaija". Teltan vetonaula oli "Valkoinen rotta, joka ratsastaa Shetlanninponilla. Se oli suurenmoinen." "Poni seisoi liikkumatta ja maiskutteli heinää ja rotta makasi sen selässä ja näytti pelästyneeltä. Ihmisen keksimiskyky on loppumaton, silloin kun kyseessä on villien eläinten kesyttäminen!". Sitten Abu Hassan kertoo että he näkivät myös leijonan, jonka nimi oli Harry. "Suomen ainoa lippuleijona", niin luki ainakin julisteessa", totesi Abu. "Harry kulki häkissään edestakaisin ja näytti melankoliselta. Hän näytti siltä, että oli nähnyt aivan kaiken elämässä, aivan sen pohjaan asti. Harrylla oli hieman paksut jalat, mutta hän liikkui kuitenkin kissamaisen pehmeästi, niin että kuvitelmamme siitä, että turkin alle kätkeytyisi joku työtön kanssaihminen, sai väistyä. Kyllä hän oli leijona, raukka!".

Rautatieasemalla kaksikkomme nautti jäätelöä ja mansikoita - "tällaista saa vain manner-Euroopasta ja Grankullasta". Ja seistessään aseman kioskilla kuulivat he viimein "Suomen ainoan lippuleijonan" karjaisun. Ruokolahdella ja ympäröivällä seudulla oli toisin, siellä nähtiin 30 vuotta sitten vain jälkiä leijonasta.